Maanantaiaamuna heräsimme jännittyneinä, oli ensimmäisen
pelipäivän aamu. Aamiaisen jälkeen valmentajamme piti joukkue- ja
pelipalaverin. Vessan ovi kävi tiuhaan palaverin aikana, kun jännitys kasvoi
entisestään. Huoltajamme Helin (nyk. tunnetaan nimellä Helen) palaverin
puolivälissä pitämä rentoutumisharjoitus kuitenkin rauhoitti joukkueen ja sai
meidät kasaamaan ajatukset peliä varten.
Allasalueella ensimmäisenä vuorossa olivat jo tutuksi
muodostuneet liikkuvuus- ja hengitysharjoitukset ennen altaassa tehtävää
varsinaista lämmittelyä. Pelin ensimmäisessä erässä jännitys näkyi joukkueessa,
eikä peli kulkenut joukkueelle tyypillisellä tavalla. Vastustaja pääsi tekemään
korin, mutta tämä sai meidät sisuuntumaan ja pääsimme vihdoin paremmin kiinni
omaan pelirytmiin.
Toinen erä alkoi paremmalla sykkeellä ja pääsimme
painostamaan vastustajaa. Vastustajan pelityyli yllätti meidät, emmekä päässeet
tarpeeksi niskan päälle saadaksemme aikaan korin. Paikkoja syntyi, mutta
vastustaja karvasi tiukasti kolmella pelaajalla.
Häviöstä huolimatta, tappiomieliala ei ole vallannut
joukkuetta. Pahin jännitys on nyt lauennut ja olemme entistäkin nälkäisempiä.
Aiomme pelata omaa hyvää peliämme, sillä sen me osaamme! Sillä ei ole väliä,
kuinka monta kertaa meidät tallotaan, vaan kuinka monta kertaa nousemme ylös.
Terveisin,
Ella #8 ja Oona #10
 |
 |
| Etummaisena huoltajamme Helen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti