Kisojen jälkeen

Kisat oli ja meni. Projekti on niputettu, uikkarit ovat kuivuneet ja jälkipelit on käyty. Täydellisyyteen tähdättiin, mutta keskinkertaiseen päädyttiin. En ole pettynyt. Me ei sittenkään olleet vielä valmiita. Treeni ei mennyt hukkaan; pelit meni kuitenkin ihan hyvin ja koimme, että maailman kärki ei ole kaukana.

Elämän rakentaminen kisojen jälkeen on seuraava projekti. MM-kisat ohjasivat elämääni viimeisen vuoden ajan ja viimeiset puoli vuotta kisoihin valmistautuminen oli tiiviisti läsnä kaikessa tekemisessä. Se vaikutti ihmissuhteisiin ja työntekoon, syömiseen, nukkumiseen. Arki rytmitettiin kisoihin valmistautumisen mukaan. Kun projekti on ohi, jää tyhjänpäälle eikä tiedä mihin on menossa ja mitä nyt tekisi. Kutsun sitä kisojen jälkeiseksi masennukseksi.

Viimeiset puoli vuotta treenasin kropan sietokyvyn rajoilla. Erityisesti kesäkuukausien sukellus ja uintitreenit kuluttivat henkisesti ja fyysisesti. Treenisumussa eläessä mielessä oli ajatus, että sitten kun kisat ovat ohi, lepään, tapaan kavereita, syön mitä tykkään milloin tykkään, pesen ikkunat, mökkeilen ja retkeilen poikani kanssa, rötväilen iltoja sohvalla, juon rommiteetä ja napostelen pitsaa. Olen tehnyt kaikkea tätä (ikkunoita en ole pessyt). Lepo on tullut tarpeeseen ja kroppa ja mieli on palautunut. Toisaalta kuukauden rötväilyn aikana on farkunvyötärö kiristynyt kropan turpoamisen johdosta, kyykkytreenistä on tullut painajainen ja leuanvetotulos on pudonnut kahdeksasta kolmeen (kuukaudessa!!!). Muutaman kerran kävin lepokuukauden aikana salilla, mutta siellä tuli vain paha mieli, kun ei tiennyt mitä tekisi. Ei ollut tavoitteita eikä ohjelmaa.

Sohvalla pitsaa napostellessa ja typeriä tv-ohjelmia kanavarallitellessa olen muutamaan kertaan ottanut ruutupaperin ja kynän käteen ja koittanut suunnitella tulevaa urheilijanuraani. Onko seuraava tavoitteeni saavuttaa painonnoston sm-tulosraja, treenata itseni painissa kisailukuntoon vai keskitynkö uppopalloon ja alan treenata räpyläuintia? En osaa päättää. Heitän ruutuvihon odottamaan parempia aikoja, katson mättöturvonnutta hyllyvää vatsapötsiäni, tuskastun, pyydän poikaani hakemaan minulle lähikaupasta jäätelöä ja jatkan kanavarallia.

Saija # 5