Tervehdys! Uppopallo ei ole unohtunut, maajoukkue pelaajat ovat edelleen elossa ja kohtahan starttaa SM-sarjat. Voin varmasti kuitenkin aika monen pelaajamme puolesta sanoa, että nyt lepuutetaan mieltä.
Uppopallo tulee aina olemaan osa elämääni, mutta on ihana keskittyä elämässä muuhunkin. Minun kohdalla treenaaminen jatkuu, mutta iltamyöhään altaaseen pulahtamisen sijaan olen käynyt auringon paisteessa lenkillä, spinningissä hikoilemassa ja kaiken maailman ryhmäliikunta tunneilla. Ja kaiken kukkuraksi ilmotauduin akrobatia kurssille, joka kstää yhteensä 17 krt. Ajatus tässä on se, etten voi kilpailla siinä kenenkään muun kuin itseni kanssa. Yksinkertaisesti olen siinä niin huono, etten antaisi kummoistakaan vastusta jos lähtisin lajissa kisailemaan.
Maajoukkueella piti olla leiri 10-11.10, joka kuitenkin peruuntui vähäisen osallistuja määrän vuoksi. Tämä ei ole tavatonta isojen kisojen jälkeen. Nyt kuitenkin alan kaipaamaan jo altaaseen. Ja ennen kaikkea altaaseen Suomi tyttöjen kanssa!
Ja hei, pakko tehdä tunnustus: Kolumbian kisakassi on vieläki osittain purkamatta vaatehuoneelattialla.
Terveisin, Seda #12
Loppun vielä kevennys =)
